Lübeck, Trave ja koti

Viimeisen päivän Saksassa vietimme jo puolitutussa Lyypekissä. Auto samaan parkkiin kuin viimeksi, siitä kävellen kaupungin maamerkille eli Holstentorille. Tämä hieno keskiaikainen portti jäi edellisellä käynnillä näkemättä. Hieno! Ja ihan lyypekkiläisen näköinen (tai sitten muu Lyypekki on Holstentorin näköinen) pyöreine muotoineen ja teräväsuippoisine torneineen. Kannattaa käydä ja nähdä! Sisällä olisi ollut museo, mutta ennakoimme voimien ja innostuksen riittävyyttä ja jätimme väliin.

Seuraavaksi ruokailu. Tuo ponnistuspinnistys. Kaksi aikuista ja neljä valikoivaa lasta eivät löydä yleensä keskieurooppalaisesta (suur)kaupungista kaikille sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta päädytään johonkin katukiveykselle syömään eri grilleistä ostettuja pikaruokia ja valitetaan, että en mä tällaista olisi halunnut. Tämä oli niitä päiviä. Raatihuoneentorilla yritin opettaa Armasta currywurstin makuun, erittäin heikolla menestyksellä.

Ruuan jälkeen homma jatkui shoppailulla. Sekään ei ole varsinainen nautinto, jos shoppaajien ikähaitari on kolmesta vuodesta teiniyteen. Mutta vahvalla rutiinilla ja positiivisella asenteella selvittiin. Lopulta Lyypekin keikka päättyi mukavasti jätskin ja hyvän kahvin ääreen samassa paikassa, jossa pari viikkoa aiemmin olimme syöneet pizzaa.

Kokonaisuudessaan Lyypekki on tosi jees. Veden ympäröimä keskusta on tiivis ja miellyttävä, arkkitehtuuri on just sellaista hansaa ja keskiaikaa, ilma tuoksuu jo vähän mereltä, purjelaivat kaupungin ympärillä upeita. Ja Mariankirkko on niin schön. Haluaisin joulumarkkinoiden aikaan tuonne fiilistelemään ja käymään kirkossa. Josko joskus.

Illaksi ajoimme Travemünden rannalle, jossa odottelimme laivaa. Ranta on tosi hieno! Pitkä ja leveä, ilma tuoksuu upealta, aurinko laskee kauniisti. Lapset viihtyivät hyvin leikkipaikalla, tytöt keräilivät simpukoita ja aikuiset kuvailivat. Lopulta juuri ennen auringonlaskua Finnlinesin laiva saapui Helsingistä. Tällä kertaa emme olleet kannella katselemassa rantaan vaan päinvastoin.

Auringon laskettua lähdimme kohti satamaa eli Skandinavienkaita. Odottelun ja lähtöselvitysten jälkeen pääsimme laivaan. Aika pian myös hyttiin. Unta riitti pitkälle aamuun.

Meripäivä sujui nopeahkosti, kun aloitettiin brunssilla ja sen jälkeen lapset leikkivät leikkipaikassa ja isommat yrittivät saada laivan wifi-yhttä toimimaan. Ei toiminut kunnolla juuri lainkaan koko matkan aikana.

Tänä aamuna laitettiin kampsut kasaan ja lähdettiin suoraan autokannelle. Nyt ollaan Jokelassa taas. Armas ja Saima on jossain kotiinpaluukriisissä, eivät osaa ryhtyä mihinkään muuhun kuin tappeluun ja vanhempien kiertämiseen.

Hyvä, raskas, upea, rasittava, muistorikas, väsyttävä, avartava ja kannattava perhereissu on päätöksessä ja pyykkäämista vaille valmis.

Kölnistä tuntemattomaan

Kölnissä vietimme yhden iloisen sunnuntaipäivän. Ensin ratikka-juna-sekoituksella Marsdorfin lähiöseisakkeelta Neumarktille (pummilla, kun ei hoksattu lipunmyyntiautomaattia junan sisällä), sitten kävellen pyhäaamun rauhassa Schildergassea (pääostoskatua) tuomiokirkolle. Aamupalaksi ensi hätään berliininmunkkia ja sitten kirkkoa tsiigaamaan. On se jättiläinen.

Kirkon sisällä oli messu menossa (yksi päivän viidestä messusta, ensimmäinen oli alkanut klo 7), penkit olivat melko täynnä ja meitä turisteja takaosa täynnä. Kauaa ei viihdytty siinä hektisyydessä. Hipsittiin ulos ja ostettiin liput kirkon torniin. Armaskin kiipesi urhoollisesti 100m ylöspäin, välillä vähän sylissä voimia keräten. Näkymät ylhäältä olivat komeat. Kun päästiin alas, paidat oli märkänä helteen, lämpimien kierreportaiden ja Armaksen kantamisen seurauksena.

Kölnin toisena kohteena oli Seilbahn eli köysirata, joka on jo 50v ajan kulkenut Reinin yli. Lähtöpaikka oli eläintarhaa vastapäätä. Hieno kokemus, lapset ja aikuiset olivat innoissaan. Alla olevan Claudius Thermen kylpylän hmm... auringonottomaisemat avautuivat hyvin ylhäältä.

Kahvila Merzenichin kautta lähdimme takaisin hotellille.

Aamulla 29.6. starttasimme kohti ennestään tuntematonta Sehndeä, josta olimme edellisenä iltana varanneet huoneiston kahdeksi yöksi. Telttailu ei enää maistunut. Sehnde on Hannoverin vieressä ja lähellä Celleä. Kiva, moderni kaksio kellarikerroksessa omakotialueella, kaupat ja palvelut lähellä. Sehndestä päin kävimme Cellessä, lähinnä ulkoilmauimalassa. 15 euroa tältä kokoonpanolta oli todella vähän, paikka nimittäin oli iso ja monipuolinen. Kylpylän jälkeen kävimme vielä pizzaravintolassa Cellen superkauniissa keskustassa ja Viena pääsi viimein Claire'siin. Mukaan lähti reppu ja rahapussi. Kaupunkia emme kuitenkaan jaksaneet enää tutkailla, vaikka se nätti olikin. Ei vaan pysty kaikkea. Takaisin Sehndeen toiseksi yöksi.

Nyt on aamu 1.7. ja reissun viimeinen Saksan päivä. Suuntaamme sympaattiseen Lyypekkiin vielä täksi päiväksi, illalla laivaan.

Trier, Eltz ja Kölnin laitamat

26.6 aamuna päätimme suunnata Trieriin. Saksan vanhin kaupunki, jossa runsasti roomalaisajan rakennuksia pystyssä. Summanmutikassa ajoimme kaupunkiin ja päädyimme sattumalta yhden massiivisen roomalaisrakennuksen, Konstantinuksen basilikan viereiselle parkkikselle. Juu, siis keisari Konstantinuksen, joka 320-luvulla alkoi rakennuttaa Trieriin isoa kirkkoa. Kokoa oli nykymittapuunkin mukaan valtavasti, kun tila oli yhtenäinen ja hallimainen. Vaikuttava kokemus. Basilika toimii nykyään evankelisen seurakunnan kirkkona.

Kirkosta suuntasimme torille, jossa oli kaikennäköistä esiintymislavaa. Jotain happeningia kai tulossa. Pientä shoppailua ja katuruokailua torin suihkulähteen kivireunuksella. Pizzaa ja krakovanmakkaraa currylla.

Lounaan jälkeen suuntasimme Trierin katedraaliin, valtavan kokoiseen kirkkoon, kuulemma Saksan vanhimpaan. Hieno oli. Pyhäinjäännöksenä säilyttivät omassa kappelissaan viittaa, jonka sanoivat olleen Jeesuksen yllä tämän kantaessa ristiä. Kirkon sisäpiha hautoineen oli upea ja jotenkin roomalaisen oloinen sekin.

Kirkosta kuljimme kaupungin kuuluisimman maamerkin, Porta Nigran luo. Matkalla vedettiin jäätelöt naamaan, juniorit ottivat sinistä jädeä ja nauroivat toistensa sinisille kielille. Rooman aikaiseen kaupunginporttiin pääsi sisälle kiipeilemään pienellä sisäänpääsymaksulla. Kuvauksellinen paikka! Saima ja Armas säntäsivät portaissa ja käytävissä aika rapsakkaa vauhtia.

Portista ulos käytyämme ja hetken kävelykeskustassa hengailtuamme aloimme suuntautua kohti kotia. Viena kävi vielä H&M:llä ja osti itselleen hienon mekon.

Koska päivä oli kuuma (vajaa 30), oli tytöillä kovat uimahalut campingille päästyämme. Polskuttelivat altaassa varmaan pari tuntia. Iltapalaa ja nukkumaan. Yöllä satoi kunnolla, kuten aina nukkuessamme viimeistä yötä kussakin paikassa. Tällä kertaa aamulla ei kuitenkaan odottanut märän teltan pakkaus, vaan pääsimme kuivasta - mutta tunkkaisesta - mökistä liikkeelle.

27.6. eli tänään lähdimme ajelemaan Kölniin. Ei kuitenkaan suoraan, vaan keskiaikaisen linnan eli Burg Eltzin kautta, läheltä Koblenzia. Reilun kilometrin kävely parkkipaikalta laaksossa sijainneeseen linnaan, joka oli kyllä upea. Ensin lounas alle linnan yhteydesaä olleessa ravintelissa ja sitten linnaan. Opastettu kierros oli oikein kiva ja informatiivinen. Kuvaus tosin sisällä oli kielletty, ja olimme kuuliaisia. Mutta paikkaa voi hyvin suositella!

Burg Eltzistä ajelimme Kölniin, koko reissun ainoaan hotellipaikkaan. Siisti, kiva hotelli kaupungin laitamilla, meillä kaksi huonetta. Ah sitä autuutta, kun oli tilaa, pehmeitä patjoja ja puhtautta ympärillä, eikä minkään valtakunnan huolta teltan ym. pystyttämisestä. Tästä nyt nautitaan hetki, ja lähdetään tohon ulos etsimään iltapalaa :-)