Viimeisen päivän Saksassa vietimme jo puolitutussa Lyypekissä. Auto samaan parkkiin kuin viimeksi, siitä kävellen kaupungin maamerkille eli Holstentorille. Tämä hieno keskiaikainen portti jäi edellisellä käynnillä näkemättä. Hieno! Ja ihan lyypekkiläisen näköinen (tai sitten muu Lyypekki on Holstentorin näköinen) pyöreine muotoineen ja teräväsuippoisine torneineen. Kannattaa käydä ja nähdä! Sisällä olisi ollut museo, mutta ennakoimme voimien ja innostuksen riittävyyttä ja jätimme väliin.
Seuraavaksi ruokailu. Tuo ponnistuspinnistys. Kaksi aikuista ja neljä valikoivaa lasta eivät löydä yleensä keskieurooppalaisesta (suur)kaupungista kaikille sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta päädytään johonkin katukiveykselle syömään eri grilleistä ostettuja pikaruokia ja valitetaan, että en mä tällaista olisi halunnut. Tämä oli niitä päiviä. Raatihuoneentorilla yritin opettaa Armasta currywurstin makuun, erittäin heikolla menestyksellä.
Ruuan jälkeen homma jatkui shoppailulla. Sekään ei ole varsinainen nautinto, jos shoppaajien ikähaitari on kolmesta vuodesta teiniyteen. Mutta vahvalla rutiinilla ja positiivisella asenteella selvittiin. Lopulta Lyypekin keikka päättyi mukavasti jätskin ja hyvän kahvin ääreen samassa paikassa, jossa pari viikkoa aiemmin olimme syöneet pizzaa.
Kokonaisuudessaan Lyypekki on tosi jees. Veden ympäröimä keskusta on tiivis ja miellyttävä, arkkitehtuuri on just sellaista hansaa ja keskiaikaa, ilma tuoksuu jo vähän mereltä, purjelaivat kaupungin ympärillä upeita. Ja Mariankirkko on niin schön. Haluaisin joulumarkkinoiden aikaan tuonne fiilistelemään ja käymään kirkossa. Josko joskus.
Illaksi ajoimme Travemünden rannalle, jossa odottelimme laivaa. Ranta on tosi hieno! Pitkä ja leveä, ilma tuoksuu upealta, aurinko laskee kauniisti. Lapset viihtyivät hyvin leikkipaikalla, tytöt keräilivät simpukoita ja aikuiset kuvailivat. Lopulta juuri ennen auringonlaskua Finnlinesin laiva saapui Helsingistä. Tällä kertaa emme olleet kannella katselemassa rantaan vaan päinvastoin.
Auringon laskettua lähdimme kohti satamaa eli Skandinavienkaita. Odottelun ja lähtöselvitysten jälkeen pääsimme laivaan. Aika pian myös hyttiin. Unta riitti pitkälle aamuun.
Meripäivä sujui nopeahkosti, kun aloitettiin brunssilla ja sen jälkeen lapset leikkivät leikkipaikassa ja isommat yrittivät saada laivan wifi-yhttä toimimaan. Ei toiminut kunnolla juuri lainkaan koko matkan aikana.
Tänä aamuna laitettiin kampsut kasaan ja lähdettiin suoraan autokannelle. Nyt ollaan Jokelassa taas. Armas ja Saima on jossain kotiinpaluukriisissä, eivät osaa ryhtyä mihinkään muuhun kuin tappeluun ja vanhempien kiertämiseen.
Hyvä, raskas, upea, rasittava, muistorikas, väsyttävä, avartava ja kannattava perhereissu on päätöksessä ja pyykkäämista vaille valmis.
