Trier, Eltz ja Kölnin laitamat

26.6 aamuna päätimme suunnata Trieriin. Saksan vanhin kaupunki, jossa runsasti roomalaisajan rakennuksia pystyssä. Summanmutikassa ajoimme kaupunkiin ja päädyimme sattumalta yhden massiivisen roomalaisrakennuksen, Konstantinuksen basilikan viereiselle parkkikselle. Juu, siis keisari Konstantinuksen, joka 320-luvulla alkoi rakennuttaa Trieriin isoa kirkkoa. Kokoa oli nykymittapuunkin mukaan valtavasti, kun tila oli yhtenäinen ja hallimainen. Vaikuttava kokemus. Basilika toimii nykyään evankelisen seurakunnan kirkkona.

Kirkosta suuntasimme torille, jossa oli kaikennäköistä esiintymislavaa. Jotain happeningia kai tulossa. Pientä shoppailua ja katuruokailua torin suihkulähteen kivireunuksella. Pizzaa ja krakovanmakkaraa currylla.

Lounaan jälkeen suuntasimme Trierin katedraaliin, valtavan kokoiseen kirkkoon, kuulemma Saksan vanhimpaan. Hieno oli. Pyhäinjäännöksenä säilyttivät omassa kappelissaan viittaa, jonka sanoivat olleen Jeesuksen yllä tämän kantaessa ristiä. Kirkon sisäpiha hautoineen oli upea ja jotenkin roomalaisen oloinen sekin.

Kirkosta kuljimme kaupungin kuuluisimman maamerkin, Porta Nigran luo. Matkalla vedettiin jäätelöt naamaan, juniorit ottivat sinistä jädeä ja nauroivat toistensa sinisille kielille. Rooman aikaiseen kaupunginporttiin pääsi sisälle kiipeilemään pienellä sisäänpääsymaksulla. Kuvauksellinen paikka! Saima ja Armas säntäsivät portaissa ja käytävissä aika rapsakkaa vauhtia.

Portista ulos käytyämme ja hetken kävelykeskustassa hengailtuamme aloimme suuntautua kohti kotia. Viena kävi vielä H&M:llä ja osti itselleen hienon mekon.

Koska päivä oli kuuma (vajaa 30), oli tytöillä kovat uimahalut campingille päästyämme. Polskuttelivat altaassa varmaan pari tuntia. Iltapalaa ja nukkumaan. Yöllä satoi kunnolla, kuten aina nukkuessamme viimeistä yötä kussakin paikassa. Tällä kertaa aamulla ei kuitenkaan odottanut märän teltan pakkaus, vaan pääsimme kuivasta - mutta tunkkaisesta - mökistä liikkeelle.

27.6. eli tänään lähdimme ajelemaan Kölniin. Ei kuitenkaan suoraan, vaan keskiaikaisen linnan eli Burg Eltzin kautta, läheltä Koblenzia. Reilun kilometrin kävely parkkipaikalta laaksossa sijainneeseen linnaan, joka oli kyllä upea. Ensin lounas alle linnan yhteydesaä olleessa ravintelissa ja sitten linnaan. Opastettu kierros oli oikein kiva ja informatiivinen. Kuvaus tosin sisällä oli kielletty, ja olimme kuuliaisia. Mutta paikkaa voi hyvin suositella!

Burg Eltzistä ajelimme Kölniin, koko reissun ainoaan hotellipaikkaan. Siisti, kiva hotelli kaupungin laitamilla, meillä kaksi huonetta. Ah sitä autuutta, kun oli tilaa, pehmeitä patjoja ja puhtautta ympärillä, eikä minkään valtakunnan huolta teltan ym. pystyttämisestä. Tästä nyt nautitaan hetki, ja lähdetään tohon ulos etsimään iltapalaa :-)

Ajelulla ja kylillä

Aamu aloitettiin samoin kuin eilisaamu, eli haettiin - tällä kertaa minä ja Viena hakivat - tuoretta leipää Wehlenin eli tämän kylän leipomosta. Hyvää, taas! Rapeat kuoret näissä broteissa.

Päivän epistolana piti olla läheiseen Traben-Trarbachiin tutustuminen. Sen piti olla samanlainen helmi kuin Beenkastel-Kuesin. Mutta paikka oli aika käpy. Yksi kävelykadun pätkä ja sillalla hieno vanha portti, se siitä. Nojaa, snägäriltä nappasin reissun ensimmäisen(!) currywurstin huiviin, mikä mainittakoon. Kun edes sopivaa jätskipaikkaa ei löytynyt, päätimme ajella takaisin Bernkastel-Kuesiin. Ajomatka oli kyllä kiva, jokilaaksossa on kiva ajella ja katsella korkealle levittyviä viiniviljelmiä. Kyliä putkahtelee vastaan muutaman kilometrin välein.

Bernkastelissa mentiin tuttuun jätskikahvilaan, jossa lapset saivat jädeä ja aikuiset kahvia ja leivonnaisia. Jostain sain päähäni luvata lapsille neljä palloa per penska. Idea sai innostunutta vastakaikua. Kivaa oli. Jäden ja pikkuostosten jälkeen päädyimme kävelemään vielä reilusti ylöspäin, eli paikallisen linnanraunion - jota kunnostettiin - luokse. Nousua tuli runsasti, samoin jurputusta. Mutta jätskin voimalla selvittiin. Upeat maisemat! Katso kuvanäytteet.

Ennen lähtöä kaupingist käytiin vielä Bernkastelin katolisessa kirkossa, joka luonnollisesti oli auki, kuten täällä kirkot tapaavt olla. Kirkossa etupenkit oli varattu pysyvillä lapuilla lapsille. Loistavaa! Muutakin hienoa ja oivaltavaa kirkossa oli, voin kertoa joskus tarkemmin :-)

Iltapäivällä ajeltiin takaisin leirintäalueelle, jossa tytöt pääsivät uimaan. Aino teki trangialla Gourmet-päivällisen, kanan rintafileitä, creme fraichea, pastaa, oliiveja, fetaa ja salaattia. Nam!

Nyt ilta on tummunut, Mosel-joella seilaa vielä joku juhlaseurueen paatti juhlavaloissaan, mutta muuten on hiljaista. Kyllä maailma on hieno paikka, tsättää tuossa juuri siskoni. Se on totta. Ja mukava sitä on kierrellä.

Bernkastel-Kues, oikea helmi.

Nyt on kaksi yötä nukuttu pikku mökkerössä. Neliöitä on todella vähän, mutta kaikki toimii ja onnistuu. Ehkä meidän rima ei ole kovin korkealla.

Eilinen eli 24.6. meni melkein kokonaan Bernkastel-Kuesissa eli tuossa 3km päässä. Ihan käsittämättömän nättiä. Bernkastelin vanhalla torilla voisi arvella olevansa piparkakkukaupungissa. Tämä kylä ei ole paljon pommeja nähnyt 40-luvulla. Hintataso, ihmiset, ilmasto, arkkitehtuuri, sijainti. Ihan priimaa. Lasten kanssakin on helppo viettää aika pikkukaupungissa, jossa kaikki on muutaman korttelin päässä. Ja kaikki on nättiä, eurooppalaista, ja vahvasti Mosel-jokelaista. Kaikesta näkee, että täällä pn eletty vuosituhansia viininviljelystä, ja siitä ollaan ylpeitä.

Tänään herrasväki söi oikein kivassa ravintolassa pizzaa. Sen fiinimpään ei tällä joukkueella viitsi rynnätä, mutta hyvä näinkin. Tytöt tekivät pikkuostoksia putiikeissa: Venny löysi ihan itsensä oloisen minipöllön, Saima pehmopingviinin. Armas sai mersun :-)

Ilta meni campingilla, loppuilta tapeltiin jonkun verran :-P Välillä ottaa aivolohkoon tämä, kun ei ole hetken rauhaa ja omaa aikaa. Koitetaan sitä Ainon kanssa järkätä aina jotenkin. Mutta tämä(kin) pli tiedossa.

Halpuutimme hintoja!

Tulimme siis Sveitsistä Saksaan!

Aamulla herättiin vielä Maggiore-järven rannalta. Aamutoimien jälkeen teltta kasaan, Armas hätisteli viimeiset pullasorsat ennen kuin joutui luopumaan tästä suosikkipuuhastaan.

670km edessä ja suuntana Mosel-joki, Bernkastel-Kues. Säästeltiin lounaalle menemistä Saksan puolelle asti, mikä taloudellisesti tarkoitti noin 33€:n etua: Sveitsin puolella burgerlounas tälle joukkiolle on tasan puolta kalliimpi kuin Saksassa. Niinpä pysähdyimme Freiburgin Macissa. Vielä kun sattui Aldi olemaan vieressä, saatiin halpaa matkakarkkia ja homma jatkui.

Illalla saavuttiin klo 19 maissa suunnitellusti Camping Schenckin leirintäalueelle Mosel-joen varteen. Vähän kotikutoisempi alue, upean ystävällinen isäntä ja kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan: saimme uutuuttaan tuoksuvan MaxiPodin eli hirsimökkerön käyttöömme. Neliöitä ei ole telttaa enempää, mutta posliinipönttö, kunnon patjat ja oikeat kalusteet ovat luksusta. Maisema Mosel-joen toisen puolen rinteelle on kaunis: viiniviljelmät ovat täällä se ykkösjuttu. Vieressä asustaa isossa aitauksessa kauriita, kuten kuvasta näkyy. Venny oppi nopeasti kutsumaan kauriita erittäin typerän mutta varsin aidon kuuloisella määkäisyllä :-)

Nyt kun on ensimmäinen hiljainen hetki päivässä ja koko muu herrasväki Ainon kanssa jokea katselemassa (=autossa matkan aikana patoutunutta energiaa purkamassa), sitä hetken miettii, mikä laittaa ihmisen viettämään lomaa näin. Raahaa suurperhettä autolla ympäri Eurooppaa, nukkuu teltassa ja tekee ruokaa Trangiassa. Ihan kuin normiarki ei olisi tarpeeksi, miten sen nyt sanoisi, anstrengend.

Ainon kanssa lyhyesti jo puhuimmekin siitä, että tämä on ihan jees, kun ei tarvi olla möllöttää hotellihuoneessa tai uima-altaalla; koko ajan on jotain tekemistä. Sinänsä minä kyllä pärjäisin tekemättömyyden kanssakin. Mulla kai enemmän ajaa tällaiseen hulluuteen se näkemisen halu ja uteliaisuus. Vaikka lasten kanssa ei voikaan edetä omia lomatoiveita täyttäen, pystyy silti näkemään ja kokemaan paikkoja ja asioita, joista on haaveillut. Nyt esimerkiksi tiedän jo, miten hurmaavan kaunis on Bernkastel-Kues ja Mosel-joen laakso, ja huomenna vielä paremmin ;-) Samalla lapset oppivat reissatessa jotain vanhempiensa arvomaailmasta, suvaitsevaisuudesta ja kielten ja kulttuurien ymmärtämisen merkityksestä. Muissakin asioissa sitä halua kasvattaa lapset näkemään sen, mikä omasta mielestä on tärkeää, miksei sitten matkaillessa. Olkoonkin, että lapset viihtyvät parhaiten uima-altaassa; huomenna he kuitenkin polskuttelevat vanhassa eurooppalaisessa kulttuuriympäristössä, ja se on minusta hienoa ;-)

Naapureita, Luganoa ja nollausta

Ei mentykään 20.6. Luganoon naapureita tapaamaan, vaan naapurit tulivatkin meidän leirintäalueelle eli Lido Mappoon Teneroon. Ajateltiin että kahdeksaa lasta on helpompi viihdyttää tutussa ympäristössä hyvällä biitsillä, kuin lähteä helteiseen Luganoon katselemaan paikkoja, jotka ei lapsia kiinnosta.

Valinta oli oiva! Vietimme erinomaisen leppoisen päivän Helkan ja Tuomon porukan kanssa. Kaukaisin käyntikohteemme oli Teneron uusi Coop-market alle kilometrin päässä. Hinnat sielläkin tosin olivat jälleen eksoottisia. Mutta niin vain ostettiin nakkeja, salaattia, pastaa ym. ja kokattiin yhdellä kertakäyttögrillillä ja yhdellä Trangialla kunnon safkat 12 ihmiselle. Loppupäivä kului lähinnä rannassa. Naiset kävivät välissä ostamassa ylihintaisia jätskejä. Oli hauska vaihtaa matkakuulumisia, kun Haukkalat olivat olleet Italiassa ja me Saksassa/Itävallassa.

Seuraavana päivänä, 21.6. päätimme sitten kuitenkin kurkata den Luganon, kun kerran 36km päässä oltiin. Käsittämättömän kaunis kaupunki. Upea keskusta, huikea maantieteellinen sijainti vuorten välissä ja järven rannassa, sveitsiläinen vauraus ja italialainen lämpö! Elämäni kallein Whopper-ateria Burger Kingissä, taisi olla 13€. Koko perheelle burgerit nokan alle 67€:lla. Yhden pallon italialaista gelatoa sai kivasti 3,5€:lla, mutta ne oli luvattu lapsille niin ei auttanut. Hyvää oli.

Illalla lapset halusivat vielä leirintäalueen biitsille, mutta ilma alkoi viiletä ja vedessäviihtymisaika pieneni mukavasti. Uni tuli silmään teltassa aika nopsasti.

Tänä aamuna, 22.6. olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että tänään ei tehdä mitään. Eikä ole tehty. Mitä nyt Aino kävi vuorella juoksemassa/kiipeämässä aamulla, ja Heikki juoksi vilkaisemaan Locarnon lähikaupungin iltapäivällä. Idyllistä oli sielläkin. Vienan kanssa käytiin ruokakaupassa hakemassa viimeiset Sveitsin eväät ja köyhtymässä taas kivasti.

Lapset ovat olleet koko reissun ajan hyvällä asenteella liikenteessä. Välillä nuoremmilla pientä kinastelua, jota Viena ei kauheasti diggaa, mutta muuten oikein mukavasti. Olosuhteet on aika pelkistetyt, kun Trangialla tehdään ruokia ja teltassa nukutaan erinäisillä ohuilla patjoilla. Sen verran alkoi telttailu kypsyttaa, että Heikki varasi tänään seuraavasta kohteesta, Saksan Bernkastel-Kuesista leirintäalueelta mökin, jossa nukutaan huomisesta alkaen neljä yötä. Mutta ensi yö siis vielä teltan suojissa :-)