Tulimme siis Sveitsistä Saksaan!
Aamulla herättiin vielä Maggiore-järven rannalta. Aamutoimien jälkeen teltta kasaan, Armas hätisteli viimeiset pullasorsat ennen kuin joutui luopumaan tästä suosikkipuuhastaan.
670km edessä ja suuntana Mosel-joki, Bernkastel-Kues. Säästeltiin lounaalle menemistä Saksan puolelle asti, mikä taloudellisesti tarkoitti noin 33€:n etua: Sveitsin puolella burgerlounas tälle joukkiolle on tasan puolta kalliimpi kuin Saksassa. Niinpä pysähdyimme Freiburgin Macissa. Vielä kun sattui Aldi olemaan vieressä, saatiin halpaa matkakarkkia ja homma jatkui.
Illalla saavuttiin klo 19 maissa suunnitellusti Camping Schenckin leirintäalueelle Mosel-joen varteen. Vähän kotikutoisempi alue, upean ystävällinen isäntä ja kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan: saimme uutuuttaan tuoksuvan MaxiPodin eli hirsimökkerön käyttöömme. Neliöitä ei ole telttaa enempää, mutta posliinipönttö, kunnon patjat ja oikeat kalusteet ovat luksusta. Maisema Mosel-joen toisen puolen rinteelle on kaunis: viiniviljelmät ovat täällä se ykkösjuttu. Vieressä asustaa isossa aitauksessa kauriita, kuten kuvasta näkyy. Venny oppi nopeasti kutsumaan kauriita erittäin typerän mutta varsin aidon kuuloisella määkäisyllä :-)
Nyt kun on ensimmäinen hiljainen hetki päivässä ja koko muu herrasväki Ainon kanssa jokea katselemassa (=autossa matkan aikana patoutunutta energiaa purkamassa), sitä hetken miettii, mikä laittaa ihmisen viettämään lomaa näin. Raahaa suurperhettä autolla ympäri Eurooppaa, nukkuu teltassa ja tekee ruokaa Trangiassa. Ihan kuin normiarki ei olisi tarpeeksi, miten sen nyt sanoisi, anstrengend.
Ainon kanssa lyhyesti jo puhuimmekin siitä, että tämä on ihan jees, kun ei tarvi olla möllöttää hotellihuoneessa tai uima-altaalla; koko ajan on jotain tekemistä. Sinänsä minä kyllä pärjäisin tekemättömyyden kanssakin. Mulla kai enemmän ajaa tällaiseen hulluuteen se näkemisen halu ja uteliaisuus. Vaikka lasten kanssa ei voikaan edetä omia lomatoiveita täyttäen, pystyy silti näkemään ja kokemaan paikkoja ja asioita, joista on haaveillut. Nyt esimerkiksi tiedän jo, miten hurmaavan kaunis on Bernkastel-Kues ja Mosel-joen laakso, ja huomenna vielä paremmin ;-) Samalla lapset oppivat reissatessa jotain vanhempiensa arvomaailmasta, suvaitsevaisuudesta ja kielten ja kulttuurien ymmärtämisen merkityksestä. Muissakin asioissa sitä halua kasvattaa lapset näkemään sen, mikä omasta mielestä on tärkeää, miksei sitten matkaillessa. Olkoonkin, että lapset viihtyvät parhaiten uima-altaassa; huomenna he kuitenkin polskuttelevat vanhassa eurooppalaisessa kulttuuriympäristössä, ja se on minusta hienoa ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti