Aamu aloitettiin samoin kuin eilisaamu, eli haettiin - tällä kertaa minä ja Viena hakivat - tuoretta leipää Wehlenin eli tämän kylän leipomosta. Hyvää, taas! Rapeat kuoret näissä broteissa.
Päivän epistolana piti olla läheiseen Traben-Trarbachiin tutustuminen. Sen piti olla samanlainen helmi kuin Beenkastel-Kuesin. Mutta paikka oli aika käpy. Yksi kävelykadun pätkä ja sillalla hieno vanha portti, se siitä. Nojaa, snägäriltä nappasin reissun ensimmäisen(!) currywurstin huiviin, mikä mainittakoon. Kun edes sopivaa jätskipaikkaa ei löytynyt, päätimme ajella takaisin Bernkastel-Kuesiin. Ajomatka oli kyllä kiva, jokilaaksossa on kiva ajella ja katsella korkealle levittyviä viiniviljelmiä. Kyliä putkahtelee vastaan muutaman kilometrin välein.
Bernkastelissa mentiin tuttuun jätskikahvilaan, jossa lapset saivat jädeä ja aikuiset kahvia ja leivonnaisia. Jostain sain päähäni luvata lapsille neljä palloa per penska. Idea sai innostunutta vastakaikua. Kivaa oli. Jäden ja pikkuostosten jälkeen päädyimme kävelemään vielä reilusti ylöspäin, eli paikallisen linnanraunion - jota kunnostettiin - luokse. Nousua tuli runsasti, samoin jurputusta. Mutta jätskin voimalla selvittiin. Upeat maisemat! Katso kuvanäytteet.
Ennen lähtöä kaupingist käytiin vielä Bernkastelin katolisessa kirkossa, joka luonnollisesti oli auki, kuten täällä kirkot tapaavt olla. Kirkossa etupenkit oli varattu pysyvillä lapuilla lapsille. Loistavaa! Muutakin hienoa ja oivaltavaa kirkossa oli, voin kertoa joskus tarkemmin :-)
Iltapäivällä ajeltiin takaisin leirintäalueelle, jossa tytöt pääsivät uimaan. Aino teki trangialla Gourmet-päivällisen, kanan rintafileitä, creme fraichea, pastaa, oliiveja, fetaa ja salaattia. Nam!
Nyt ilta on tummunut, Mosel-joella seilaa vielä joku juhlaseurueen paatti juhlavaloissaan, mutta muuten on hiljaista. Kyllä maailma on hieno paikka, tsättää tuossa juuri siskoni. Se on totta. Ja mukava sitä on kierrellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti